Aloitetaan pojista. B:n ab-kuuri loppui eilen. Korvatulehdus ei näytä kyllä vaivaavan poikaa ollenkaan. Toivottavasti meni ohi nyt lääkkeillä. Maha hänellä meni kyllä ihan sekaisin, ja iho oli vaippa-alueella ihan punainen. Raukka ei antanut edes vedellä pestä pyllyä. Tänään tuli jo kiinteää ja ihokin näytti jo paremmalta. Tästä(kin) selvittiin.

ARGH! Minulla menee hermo totaalisesti ulkovaatteisiin. On todella rasittava hakea pojat tarhasta, kun kumpikin on yltä päältä hiekassa ja kurassa. Lykkään heidät autoon, mutta kotiin päästyämme alkaa riisumisrumba. Meillä on todella pieni kuraeteinen (tai ahtaaksi käy kahdelle lapselle ja yhdelle aikuiselle samaan aikaan). En saa riisuttua omia vaatteita, kun pitää huolehtia siitä, ettei kumpikaan karkaa muualle asuntoon saappat jalassa. Sitten alkaa riisuminen; hemmetin hiekkaiset kurahousut,pipo,kauluri,kurahanskat,prkl kuraiset saappaat ja vielä hiekkaisemmat kumilenkit, villasukat,vk-haalari,fleecetakki. Ja vieläkään ei saa omia vaatteita pois, kun pitää aloittaa alusta toisen kanssa. Olemme myös kaikki nälkäisiä, kun tullaan kotiin, niin siinä kiukuttelee niin äiti  kuin pojatkin. Huoh. Aamuisin puen pojille tuon 2min automatkan ajaksi vain pipon ja fleecetakit. Loput vaatteet kulkee kaupan kestokassissa, johon riisun heidät siis illalla.

Meillä oli eilen suhteemme 8-vuotispäivä. Olin antanut miehelle lahjan jo perjantaina, minkä hän haukkui silloin lyttyyn. Nyt mies yllätti ja toi ison kukkakimpun. Oli oikein kukkakaupasta hakenut. Ei me oikein muuta ihmeellistä tehty, tai se oli jo ihme, että mies ylipäänsä tuli keskellä viikkoa yhdeksi yöksi kotiin. Lämmitti takan, käytiin saunassa ym.

Minulla on ihan tajuton morkkis siitä, että kerroin miehen vanhemmille meidän erosta ja miehen tavasta kohdella minua ja poikia.Tuntuu, että olen pettänyt miehen pahemman kerran. Eniten pelkään sitä, että mies kuultuaan ei halua enää korjata välejämme, että hän toteaa pelin olevan menetetty. Uskomatonta, että kaiken tämän paskan keskellä minä pelkään , että hän jättää minut. Nyt kun minulla on ikävä häntä mukavan eilisen takia, alan taas epäilemään, että liioittelenko hänen huonoja puolia. Haukkuuko hän oikeasti minua niin paljon? Eihän hän ole tehnyt sitä pitkään aikaan. (no, perjantaina viimeksi) Alan vähättelemään niitä huonoja hetkiä, enkä enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.

Mieli heittää muutenkin kuperkeikkaa. Samaan aikaan haluaisin sanoa hänelle, että rakastan häntä, mutta samantien mieleeni pyrkii ne naiset, joiden kuvia hän on kommentoinut. Se, että sanon hänelle rakastavani häntä , tuntuu alentavalta. Mutta miten saamme tämän kaiken pelastettua, jos en heittäydy? En uskalla tehdä aloitetta oikeastaan enää missään asiassa. En uskalla halata miestä (koska en halua vaikuttaa siltä, että roikun hänessä), en uskalla tehdä aloitetta seksissä, (koska seksi tällä hetkellä tuntuu muutenkin vastenmieliseltä, kun mietin, että ajatteleeko hän minua naidessaan niitä muita naisia? kiihottuiko hän ajattelemalla niitä muita naisia?) Samaan aikaan kun odotan, että hän parantaa tapojaan yhä useammalla saralla, pelkään koska tullaan taas takapakkia. En uskalla heittäytyä ja nauttia täysillä hyvistä hetkistä.

Olen ehkä tähän mennessä ajatellut virheellisesti, että tämä liitto pelastetaan olemalla mahdollisimman paljon perheen kesken. No, toki se on myös tärkeää, koska poikiin liittyen on ollut paljon ongelmia. Mutta ehkä kuitenkin pitäisi viettää aikaa myös ihan kahdestaan. Olen vältellyt tilanteita oikein kunnolla, koska pelkään kunnon yhteenottoa, mutta onkohan se kahdenkeskinen aika sittenkin se, mitä tähän nyt tarvitsemme?

Alan myös ymmärtämään miksi mies ei halua taloa vielä myyntiin. Minähän itse sanoin, että vaikka meillä on harkinta-aika menossa, se ei tarkoita vielä lopullista eroa. Talon myyminen tarkoittaa.

Ei mikään ihme, että olen koko ajan ihan tajuttoman väsynyt. Aivot käy ihan ylikierroksilla. Voisin nukkua vuoden ja herätä niin, että kaikki asiat ovat ratkenneet.