Tänään mies oli aamulla menossa töihin, mutta vasta myöhemmin. Oltiin vielä kumpikin sängyssä, kun pojat heräsivät 06. Potkaisin kevyesti miestä ja sanoin puolivitsillä että sun vuoro nousta poikien kanssa. Olin ihmeissäni, kun hän totteli. En ehtinyt varttiakaan nukkua, kun oli pakko nousta. Huuto oli sitä luokkaa. Mies oli nostanut pojat pinnasängyistä, laittanut lastenohjelmat päälle ja lähtenyt itse olohuoneeseen katsomaan omaa ohjelmaa. Pojat tietenkin seurasivat, muttei päässeet leikkihuoneen porttia pidemmälle. Millainen ihminen tekee noin? Hän ei reagoinut poikien huutoon mitenkään. Miten ikinä uskaltaisin jättää noita lapsia hänen vastuulleen?.

Siitä tuli tietenkin riitaa, kun valitin asiasta ja niinpä mies riidan päätteeksi otti sormuksen pois sormesta. Totesi vain, että hän ei tällaista ämmää enää kattele. No, olemme naimisissa, eli sormuksella ei sinänsä ole väliä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on aika lopullista, jos toinen lähtee ulos kavereiden kanssa ilman sormusta. Niinpä yritin antaa miehelle sormuksen takaisin kun hän teki lähtöä. Päälle tuli räkäinen nauru ja en tiedä tällä hetkelläkään onko sormus sormessa.

Olen kaan miettinyt uskaltaisinko avautua isälleni lähtöaikeistani tai näistä ajatuksista ylipäänsä. Eilen hän oli meillä ja näki minun ja mieheni riidan siitä, kun miestä ei tämä perhe kiinnosta. MIehen lähdettyä autotalliin murjottamaan, avauduin isälleni. Aihe on sen verran arka, että aloin jopa itkemään. Isäni totesi, ettei tiedä miten neuvoisi ja käski miettiä onko minussa vielä jotain mitä voisin muuttaa, että parisuhde voisi paremmin. En siis kertonut isälleni kaikkea miehestäni. En haukkumisia, uhkailuja,poissaoloja ym. Hän tietää vain, että miestäni ei perhe paljon kiinnosta ja että hän osaa käyttäytyä todella huonosti myös vanhempieni seurassa. Illalla itkin sitä, että ainut mies kehen oikeasti luotan ei tue minua. En todellakaan uskalla kertoa isälleni miehen "todellisesta luonteesta". 

Tänään ovat tunnit edenneet todella hitaasti. Mielialaan on vaikuttanut aamuinen riita ja tieto, että mies on tuolla mielialalla lähdössä ulos. Hän ei varmaan petä, mutta jos totta puhutaan, niin mitä takeita minulla on siitäkään?. Tuntuu, että tämä parisuhde menee koko ajan vaan huonompaan jamaan, ja tällä kertaa siitä ei nousta. Meillä ei ole viikkoon ollut tietoakaan välirauhasta, vaan koko ajan ollaan menty alemmas ja riidat ovat pahentuneet. Onneksi pääsen kohta töihin, niin saan muuta ajateltavaa.

Pojat ovat kiukutelleet koko päivän. Oma mielialani tottakai vaikuttaa heihin, mutta olen yrittänyt jaksaa leikkiä heidän kanssaan normaalisti. Tänään on ehkä vähän enemmän aamulla katsottu tv:tä, mutta rakas ystäväni ja B:n kummi tuli meillä käymään ja se oli päivän pelastus. Sai jonkun kanssa puhua asioista suoraan, mitään peittelemättä ja taas hän takoi järkeä mun päähän. Käytiin poikien ja hänen kanssaan myös abc:n hesellä. Oli piristys sekin, kun koko päivän on satanut ja ollaan oltu sisällä.