Aloitan positiivisilla asioilla.

Pojilla on ensimmäinen tarhaviikko mennyt upeasti. Tarhatädit kehuivat poikia reippaiksi. A ei ollut perjantaina itkenyt kertaakaan,vaan oli nauranut ja hauskuutellut päiväkotitätien kanssa. B oli myös ollut iloinen ja reipas. Olin erittäin ylpeä äiti.

Itselläni oli myös mukava töihinpaluu, mitä nyt olen vielä ihan pihalla käytännön asioista ja opeteltavaa on paljon. Olen kuitenkin tehnyt tarkat työohjeet sitä mukaa, kun minua on opetettu.

Tämä hyvä ystäväni, josta aina välillä puhun. B:n kummitäti. Häntä voisi kutsua vaikka Mariaksi. On helpompi kirjoittaa toisesta, kun on nimi jota käyttää :) (Maria voi sitten sanoa henk, koht. jos haluaa jonkun muun nimen käytettäväksi)

Maria oli jutellut minun asioitani minun luvalla kaverilleen, joka saattuu olemaan tuomari. Hän siis tietää näistä lakikoukeroista jotain, kun avioero tulee ajankohtaiseksi. Minun tulisi nyt saada mies allekirjoittamaan avioehto. Meidän piti tehdä se jo naimisiin mentäessä, mutta sitten se jäi ja jäi. Meillä on jo lakimiehen tekemä valmis pohja. Otin asian puheeksi miehen kanssa ja vetosin kummankin tulevaan perintöön ym. Mies oli suostuvainen! Eli eron sattuessa, myös velat olisivat henkilökohtaiset. Se olisi suurin helpotus minulle. Mies kun on korviaan myöten veloissa ja kaiken ottaa aina osamaksulla. Ja hän on jo vuoden uhannut usuttaa minulle kaikki velkansa, jos otan eron.
 

Miehen tytär Siiri on meillä tämän viikonlopun ja minä ihan suoraan sanon, että voi helvetti miksi?! Tilanne on nyt jo lauantaina kärjistynyt siihen, että minä ja pojat ollaan "evakossa" poikien huoneessa, kun ollaan kolmosluokan kansaa ja hän ja Siiri ovat sitten kahdestaan, kun ovat kuninkaita (miehen omin sanoin). Tänään käytiin ostamassa Siirille synttärilahja ja mukaanhan tarttui uusi Lumia ja nettiliittymä. Iskä maksaa! (tietty osamaksulla). Sanoin miehelle jo ennen ostosreissua, että se ei saa sitten mitenkään näkyä meidän arjessa. En halua kuulla, kuinka ei ole varaa mennä ruokaostoksille tai miten rahat muuten on taas vähissä. Itse kuoppansa kaivaa. Siirin äiti laittoi vielä täydennysviestiä lahjalistaan, että juoksukengät tarvittaisiin. En edes halua tietää mistä mies meinaa repiä ne rahat. Kun ei ole munaa sanoa, ettei sitä rahaa oikeasti ole.

Tultiin sitten ostoksilta ja riideltiin jo autossa. En edes muista mitä miehelle sanoin keittiössä, kun hän yhtäkkiä oli minun kaulassa kiinni. Kuristi siis suoraan häpeilemättä. Haluan tähän väliin sanoa, että lapset eivät olleet missään kohtaa vaarassa, koska pojat olivat kuistilla leikkimässä lelumopoilla, eivätkä siis nähneet eivätkä kuulleet meidän riitaa. Siiri oli toisessa huoneessa. Huusin aika kovaa, että miksi käyt mun päälle (yritin että mies lopettaisin kun Siiri kuulee) mies vielä löi minua poskeen. Menin aika shokkiin, mutta otin kuvat heti ja lähetin ne Marialle varmuuden vuoksi. Yritin vielä huutaa että lyö oman kokoistas ja mies niin ovelasti Siirin edessä yritti olla, että painitaan vähän leikillään tässä. En tiedä esittääkö Siiri tyhmää vai ymmärsikö että isänsä oikeasti tirvaisi minua. Mies sitten suuttui niistä kuvista (ei tiedä että lähetin ne myös eteenpäin), että yllätysyllätys, otti taas auton avaimet ja totesi, että yritäppä maanantaina omin neuvoin päästä töihin.
Meillä meni viikolla jo niin hyvin. Miksi tämä paska tulee aina takaisin? Ja miksi miehen pitää aina muuttua radikaalisti, kun Siiri tulee meille??