En ole ehtinyt taas vähään aikaan kirjoittaa, kun meidän arki on yhtä liukuhihnaa ja iltoihin jäävät tunnit on minimissään. Normielämää, tiedän, mutta itsellä vie aikaa ennen kuin tottuu tällaiseen jatkuvaan rumbaan.

Pojat ovat voineet tarhassa hyvin. Nokka vuotaa jo toista viikkoa, mutta ei onneksi ole siitä sen enempää pahentunut. Huoneenvaihdos leikkihuoneen ja makuuhuoneen välillä on sujunut hyvin ja välillä nukutaan jo kokonaisia öitä. Tosin pojat usein heräävät siihen, kun minä nousen ja alan laittaa itseäni kuntoon. Olen antanut huutaa sängyssä sen maks. vartin ennen kuin menen laittamaan heidät kuntoon.

Anoppi oli taas käynyt shoppailemassa. Nyt on pojilla sitten talvihaalarin alle uudet fleecepuvut. Lisäksi osti sellaiset ihan pirun pehmeät housut ja vetoketjutakit. Villasukkia metsästän edelleen ja yöpukuja tarvittais talveksi. Ei muuta kuin nettikirppiksiä kolumaan.
Maanantaina heillä olisi ensimmäinen lelupäivä tarhassa. En tiedä miksi, mutta otan tästä(kin) hirveät paineet. Olen miettinyt mikä olisi hyvä lelu ja kyllä sitä väkisinkin miettii, että mitä muut sitten ajattelee meidän leluista. Ihan tyhmää tuollainen murehtiminen. Kai se viittaa siihen, että haluaa pitää omat kulissit mahdollisimman hyvin koossa ja tuomalla jotain meidän kotoa, se voisi paljastaa jotain meidän kotioloista. En tiedä, tyhmä minä.

Kotioloissa ei kyllä tällä hetkellä ole valittamista. Kesti melkein viikon, ennen kuin eropaperit tuli miehelle ja kuoren nähtyäni piilotin sen aluksi. Halusin antaa sen vasta kun pojat ovat nukkumassa ja me syöty. Olin valmiiksi piilottanut myös auton avaimet, vaikka mies ei ole aikoihin enää uhkaillut niiden viemisellä. Odotin kunnon sotaa, mikä sisältäisi ainakin henkistä, ehkä jopa fyysistä väkivaltaa. Kumpaakaan ei tullut. Mies avasi kuoren ja oli hetken aivan hiljaa. Luki rauhassa paperin ja hiljaisuus jatkui. Selitin, että tuo henkilö on se minun juristi ja tuo ja tuo kohta pitää allekirjoittaa. Mies allekirjoitti laput ja arkistoi hakemuksen muun osan omiin papereihin. Sitten tilanne oli ohi. Minulle tuli myös vähän tyhjä olo. Tässäkö se oli?

Jatkan myöhemmin kirjoittamista, kalapuikot pitää paistaa..