Taas sain soittaa aamulla pomolle ja kertoa, etten tule töihin. Hoitotädit eilen poikia hakiessani kertoivat, että B on hieronut korvaansa koko päivän ja tänään lääkärissä löytyi poikien ensimmäinen korvatulehdus. A:lla ei ole mitään nuhaa ja yskää kummempaa, mutten jaksanut viedä häntä erikseen hoitoon. B on ollut vähän itkuinen eilen ja tänään, mutta muuten kunto on suhkot hyvä. Jos aamulla ei ole kuumetta, mennään töihin/tarhaan.

Mulla palaa käpy tuon kaksilahkeisen kanssa! Mies tekee niin epäsäännöllistä työtä, että se vaikeuttaa meidän arkea ihan tosissaan. Välillä mies tekee normaaleja päiviä ja on kotona viiden jälkeen, välillä on koko viikon pois reissuhommissa, välillä ei ole töitä ollenkaan, mutta silti koko päivän luuhaa jossain työasioissa. Tälläkin viikolla miehen piti ajaa joka päivä kotiin (reilu tunnin ajomatka), mutta joka päivä on tullut sama viesti "en ehdi tänään kotiin, tulen huomenna". Minä siis automaattisesti hoidan oman työn,kodin,lapset ym.

Kuka maksaa viikon aikana ruokaostokset? minä. Kuka maksaa poikien lääkkeet, kun he sairastuvat? minä. Kuka jää kotiin sairaiden lasten kanssa ja vie heitä lääkäriin? minä.

En todellakaan ole koskaan unelmoinut asuvani yksin omakotitalossa. Mikä järki tässä on? Haluaisin muuttaa poikien kanssa kerrostaloon, niin en olisi riippuvainen yhdestäkään miehestä! Minä en saa meidän varaavaa takkaa syttymään, en sitten millään. Täällä sitten värjötellään ja nukutaan kahden peiton alla, kun äiti ei saa kämpän lämpötilaa nostettua. Tilattiin viime viikolla talven polttopuut ja ne tuli alkuviikosta. Miehen piti töiden jälkeen ne kantaa puuliiteriin, mutta koska hän ei ole tullut kotiin, on ne nyt vuorokauden vetänyt vettä itseensä, kun on satanut kuin esterin .... Tänään mies laittoi viestiä, että vedä pressu niiden säkkien päälle, että niitä saa vähän suojattua. Tuolla on kunnon myrsky ollut koko päivän, ei minun viritys varmaan auta kyllä yhtään suojaamaan niitä. Voi kerpele.