Tänään olo on kuin kynnysmatolla. Joka puolelta tulee kommenttia, neuvoa, arvostelua jne. Kerrankin mies on viaton.

Pomo soitti ja suureen ääneen harmitteli, kun minut olisi hyvä olla töissä nyt, kun on loppukuun raportoinnit ym. Samaan hengenvetoon ihmetteli, meinaanko tosiaan olla huomenna vielä KOKO päivän pois töistä. (TESin mukaan minulla on oikeus olla 4 pv lapsen sairauden vuoksi pois ja huomenna on vasta 3.pv!). Olen kironnut, että tämän onnettomuuden piti sattua juuri tällaisella viikolla, kun on kiire töissä, mutta kyllä poikani palovammat menee nyt kaiken edelle. Joudumme edelleen käymään päivittäin lääkärissä vaihtamassa siteet ja häntä ei saa viedä tarhaan turhien pöpöjen välttämiseksi. (iho on kaulan alueelta aika pahasti rikki). 

Myös rakkaat vanhempani ovat soitelleet vuorotellen ja he eivät nyt käsitä lainkaan, miten voin edelleen asua saman katon alla mieheni kanssa, vaikka olen hakenut eroa. Kummankin kanssa tuli nyt tapeltua kunnolla ja toivottavasti jättävät minut hetkeksi rauhaan. Ihan oikeasti.

Myös Maria antoi palautetta ja pelkää minun olevan liian kiltti miehelleni. Että annan kaiken taas anteeksi ja sama paska jatkuu. Tuntuu, että olen niin yksin. Kukaan ei vain pysty samaistumaan tähän minun tilanteeseeni. Tunteeni ovat yhtä vuoristorataa ja alan olla kyllästynyt tähän jatkuvaan analysointiin meidän suhteen tilasta ja miehen käytöksestä. Kunpa voisin palata takaisin siihen tilaan, kun kukaan ei tiennyt ongelmistamme.

Poikien kanssa on mennyt ihan hyvin kotona. En erityisesti ole vielä ehtinyt kaipaamaan kotona olemista, kun olen ollut vasta alle kuukauden töissä, mutta ihan kiva viettää poikien kanssa enemmän aikaa kuin se 1,5h iltaisin. Nyt on myös ollut niin pirun kylmä, että on ihana olla kotona villasukat jalassa. Töihin olen kaivannut kyllä myös. Harmittaa ne työt, mitkä jäi tällä viikolla tekemättä, koska olin jo saamassa itselleni toimivan rytmin. Nyt joudun tavallaan aloittamaan alusta, enkä tiedä kuinka paljon minua on tuurattu, että olenko jopa pulassa kun palaan sorvin ääreen, jos töitä on tekemättä. Uh, pois mielestä työasiat!

Juristi on tehnyt viimeistään eilen eropaperit, eli hyvällä tuurilla ne toimitetaan miehelle huomenna. Haluan istua hänen kanssaan alas ja keskustella asioista. Kertoa hänelle suoraan, mitkä asiat kaipaa muutosta, että minusta tuntuu hyvältä jäädä tähän parisuhteeseen. Kannattaisiko minun kertoa heti kaikki, vai tiputtaen?! Voi olla että wc-paperirullaankaan ei mahdu kaikki asiat :D