Ei viestin viestiä koko päivänä. Mies ei varmaan luonut ajatustakaan meille, perheelleen.

Olen toivoton unelmoija, joka viimeiseen asti aina unelmoi mahdottomia. Kun mies ottaa alkoholia tai lähtee retkilleen, niin toivon joka ikinen kerta, että jossain kohtaa humalatila olisi tarpeeksi korkea tai laskuhumala tarpeeksi raju,että mies edes pienen hetken miettisi tekojaan. Minulle on ihan sama, vaikka hän olisi tuhannen tuiterissa, mutta lähettäisi edes joskus viestin jossa pyytäisi anteeksi, peruisi sanojaan, tiedostaisi tekonsa, kertoisi että välittää, lupaisi parantaa tapansa. Mutta sitä viestiä ei ole koskaan tullut, eikä koskaan tule. Sen alan pikkuhiljaa ymmärtämään.

Pojat nukkuivat koko yön 5 asti. Kävin laittamassa tutit suuhun ja peittelin, sekä toivoin, että nukkuisivat seitsemään. No, ei sitten millään. A luuli silloin 5 aikaan, että nyt noustaan ja uudelleen nukahtaminen kesti. Hän ei onneksi huuda, mutta ei se höpöttäminenkään mitään kivaa kuunneltavaa ole. Itse en meinannut millään saada unta ja aloin tietty selata fb puhelimella. Mies ei ollut postannut yhtään mitään koko päivänä. Tämäkin vaihtelee, joskus laittaa illan mittaan paljonkin kuvia ja joskus tosiaan ei mitään. Mielestäni tämä on parempi vaihtoehto, etten tiedä ja näe mitä hän on tehnyt. Ei harmita niin paljoa. klo.6.30 pojat heräsivät, mutta huuto oli piinaavaa vasta 6.50 ja niin oli pakko nousta. B siis yleensä hoitaa tämän huutopuolen, eikä se ole enää sellaista suloista vauvanitkua, vaan hän kiljuu, vaikkei mitään hätää olisikaan.
 

Tarhareput on pääosin pakattu. Muutamia ulkovaatteita pitää vielä nimetä ja pakata mukaan. Omatkin työkamppeet (kahvimuki,särkylääkkeet,poikien kuva (!) jne.) pitää vielä pakata. Kellokortin löysin tuurilla. Huominen menee pitkälti oman työpöydän järjestämisessä, tunnusten metsästämisessä, 2v sähköpostien selailemisessa, työkavereiden naseviin kysymyksiin vastailessa (miksi tulit jo nyt,koska teille tulee kolmas, onko ikävä poikia, tuntuuko oudolta -huoh-). Viimeistään loppuviikosta pääsen tositoimiin ja tekemään itse TYÖTÄ. Sitä olen tässä jo kaivannutkin. Odotan ensimmäisten palkkojen laskemista, kun saa laittaa kuulokkeet korviin ja hevin täysille, kaataa mukiin vähän Tehoa, käyttää aivoja..