Melkein kolme työpäivää takana ja tuntuu, että elämä on muuttunut tosi paljon!

Pojilla on tarha lähtenyt tosi hyvin kulkemaan. Ensimmäisenä päivänä olivat syöneet vähän huonosti ja tänään aamulla A vähän kitisi, kun jätin heidät tarhaan, mutta kaikki pelkoni unettomista öistä ja kiukuttelusta olil turhaa. Öisin joudun pari kertaa nousemaan nostamaan tuttia, mutta muuten saan nukkua läpi yön. Itsellä soi herätyskello 6 aikaan ja laitan ensin itseni kuntoon ja sitten vasta herätän pojat,elleivät ole jo heränneet.

Töissä on mennyt tosi hyvin. Vielä on opettelu kesken, mutta jotain on palautunut jopa mieleen ja osaan työskennellä itsenäisestikin.

Eniten tämä työnteko on vaikuttanut parisuhteeseen. Me olemme iltaisin katsoneet telkkaria käsi kädessä ja nauru on palannut suhteeseen. Se onkin saanut mieleni tosi sekaisin, koska kyllä se ero on vieläkin mielessä, mutta olen hetkeksi saanut mieheni ihanan puolen takaisin ja pirulauta nautin siitä. Eilen kävimme jopa koko perhe samaan aikaan suihkussa. Me ei koskaan tehdä niin! Tiedän että toimivaan parisuhteeseen tarvitaan enemmänkin, mutta väkisin mietin, että voisiko tämä töihinpaluu olla meidän pelastus? Nuppi on tästä kaikesta ajattelusta, analysoimisesta, asioiden vertailusta ja pohtimisesta tosi sekaisin. Olen joka ilta ihan puhki (toki klo 6 herätys ja uuden oppiminen vaikuttaa).

Varovaisin ja toiveikkain mielin katson nyt pari tulevaa viikkoá, että säilyykö tämä viehätys vai palataanko maitojunalla takaisin riitoihin,syyttelyihin, uhkailuihin ym.