Olen toteuttanut pitkäaikaisen unelmani, jonka jo kerran miehen toiveesta lopetin, nimittäin kirjeenvaihto. Minulla on joskus ollut kymmeniä kirjekavereita, lopulta oli enää muutama ja niistäkin mies oli sairaalloisen mustasukkainen, että lopetin koko touhun hänen mielikseen. Nyt yli 6v tauon jälkeen olen alkanut kirjoittelemaan parin ihmisen kanssa. Tuntuu ihanalta kirjoittaa jollekin omia ajatuksia (en todellakaan kyllä tästä helvetistä tule avautumaan vielä pitkään pitkään aikaan) ja toinen on oikeasti kiinnostunut niistä ja vastaa niihin. Tämä antaa myös vallan tunnetta minulle, kun vihdoin minulla on jotain mihin mies ei pysty vaikuttamaan.

On minulla muitakin unelmia. Ykkösunelmani ja samalla mahdottomin unelma liittyy tietty mieheen ja hänen sairauteen. Toivon, että hän heräisi ja tajuaisi millainen on, hakeutuisi apuun, pyytäisi anteeksi. Osoittaisi edes jonkinmoisia katumisen merkkejä. Muuttuisi radikaalisti. Toinen lähes yhtä saavuttamaton unelma liittyy mahdolliseen/tulevaan eroon. Toivoisin niin, että pystyisimme hoitamaan eron järkevästi ja sopuisasti. Varmaan tosi vaikeaa siinä katkeran mielitilassa, mutta saataisiin kaikki tavarat jaettua järkevästi ilman kiristystä ja manipulointia. Saataisiin poikien huoltajuusasiat sovittua paperilla nätisti. Laitettaisiin talo myyntiin ja oltaisiin diplomaattisesti puheväleissä. Pelkään, että sitten kun vihdoin uskallan lähteä, joudun raahaamaan jonkun kaveriporukan mukaan, että saan vietyä edes omat tavarat ilman uhkailua ym.

Olen miettinyt voisiko minulle tulla vielä takaisin se tunne, että kyllä mä tota miestä vaan rakastan. Niin paljon pitäisi muuttua. Niin paljon pitäisi käydä läpi menneisyydestä. En muista kaikkia riitojamme, enkä haluakkaan. Niistä kaikista yhteensä on jäänyt taakka harteille. Ne kaikki haukkumiset yhteensä tuntuu pahalta. Toki on näitä jokapäiväisiä huoritteluja ja lesbo tuntuu olevan uusi lempinimeni, mutta jotkut sanat uppoaa vaan niin syvälle. Ja kaikki haukkumiset mitkä edes vähän liittyy poikiin, tuntuu erityisen pahalta. Niistä tulee itku saman tien. Minun suvun haukkuminenkaan ei tunnu niin pahalta.